Meikäläistä on siunattu kropalla, joka pysyttelee ihannepainoisena riippumatta siitä, mitä sinne sisälle mättää. Valitettavasti tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa - minut on samalla myös kirottu kropalla, joka suorastaan käskee harrastamaan huonoja elämäntapoja. On ollut niin helppo kuvitella, ettei kehnolla ravinnolla ole mitään väliä, kun se ei kerran näy vyötäröllä tai persuksissa.

Onhan se toki tavattoman mukavaa, kun voi rauhassa löhöillä soffalla ja mättää sipsiä suuhunsa ilman pelkoa lihomisesta. En tiedä, mistä moinen johtuu, mutta olen onnistunut pysyttelemään varsin pienikokoisena huolimatta siitä, että harrastan minimaalisesti liikuntaa ja syön paljon rasvaa ja sokeria. Itse asiassa näyttää siltä, että kaikki ylimääräinen läski on kertynyt rintavarustukseen eli siihen ainoaan paikkaan, joka naisella nykyihanteiden mukaan saa olla suhteettoman suuri muuhun kroppaan verrattuna. Kuka siinä sitten haluaa laihduttaa, kun naksuja napostelemalla saa paisutettua maitorauhasensa silikonimittoihin?

Niinpä. Näin helposti sitä tuudittaudutaan vääränlaiseen käsitykseen terveellisestä elämästä.

Eihän ruokavaliossa ole kyse pelkästä painonhallinnasta. Ravinto vaikuttaa pitkällä aikavälillä yleiseen terveyteen, mielialaan ja henkisiin kykyihin. Nykyisessä ulkonäköä ihannoivassa yhteiskunnassa tuo puoli kuitenkin tahtoo liian helposti unohtua, vaikka vääränlainen elopaino on usein pelkkä oire, ei syy. Ali- tai ylipaino on yleensä vain seurausta elimistön yleisestä terveydentilasta, joko aliravitsemuksesta tai ylimääräisestä energiansaannista. (Joissakin tapauksissa nämä taas johtuvat suoraan psyyken vaikutuksesta.)

Itse olen hiljakkoin alkanut tiedostaa, että epäterveelliset elämäntapani todennäköisesti kostautuvat tulevaisuudessa erilaisina vaivoina ja kolotuksina, vaikka painoni pysyisikin normaalina - mitä se ei välttämättä tee, olenhan jo lihonut alipainoisesta normaalipainoiseksi, ja selluliittiakin löytyy! Olen siis päättänyt muuttaa elämäntapojani ja erityisesti ruokavaliotani terveellisemmäksi, en laihtuakseni, vaan ylipäätään voidakseni paremmin. Syöminenhän on "vain" nautinnollinen tapa huolehtia hienon ja monimutkaisen ihmiskehon ja mielen hyvinvoinnista.