Meikäläistä on siunattu kropalla, joka pysyttelee ihannepainoisena
riippumatta siitä, mitä sinne sisälle mättää. Valitettavasti tälläkin
kolikolla on kääntöpuolensa - minut on samalla myös kirottu kropalla,
joka suorastaan käskee
harrastamaan huonoja elämäntapoja. On ollut niin helppo kuvitella,
ettei kehnolla ravinnolla ole mitään väliä, kun se ei kerran näy
vyötäröllä tai persuksissa.
Onhan se toki tavattoman mukavaa,
kun voi rauhassa löhöillä soffalla ja mättää sipsiä suuhunsa ilman
pelkoa lihomisesta. En tiedä, mistä moinen johtuu, mutta olen
onnistunut pysyttelemään varsin pienikokoisena huolimatta siitä, että
harrastan minimaalisesti liikuntaa ja syön paljon rasvaa ja sokeria.
Itse asiassa näyttää siltä, että kaikki ylimääräinen läski on kertynyt
rintavarustukseen eli siihen ainoaan paikkaan, joka naisella
nykyihanteiden mukaan saa olla suhteettoman suuri muuhun kroppaan
verrattuna. Kuka siinä sitten haluaa laihduttaa, kun naksuja
napostelemalla saa paisutettua maitorauhasensa silikonimittoihin?
Niinpä. Näin helposti sitä tuudittaudutaan vääränlaiseen käsitykseen terveellisestä elämästä.
Eihän
ruokavaliossa ole kyse pelkästä painonhallinnasta. Ravinto vaikuttaa
pitkällä aikavälillä yleiseen terveyteen, mielialaan ja henkisiin
kykyihin. Nykyisessä ulkonäköä ihannoivassa yhteiskunnassa tuo puoli
kuitenkin tahtoo liian helposti unohtua, vaikka vääränlainen elopaino
on usein pelkkä oire, ei syy. Ali- tai ylipaino on yleensä vain
seurausta elimistön yleisestä terveydentilasta, joko aliravitsemuksesta
tai ylimääräisestä energiansaannista. (Joissakin tapauksissa nämä taas
johtuvat suoraan psyyken vaikutuksesta.)
Itse olen hiljakkoin
alkanut tiedostaa, että epäterveelliset elämäntapani todennäköisesti
kostautuvat tulevaisuudessa erilaisina vaivoina ja kolotuksina, vaikka
painoni pysyisikin normaalina - mitä se ei välttämättä tee, olenhan jo
lihonut alipainoisesta normaalipainoiseksi, ja selluliittiakin löytyy!
Olen siis päättänyt muuttaa elämäntapojani ja erityisesti
ruokavaliotani terveellisemmäksi, en laihtuakseni, vaan ylipäätään
voidakseni paremmin. Syöminenhän on "vain" nautinnollinen tapa
huolehtia hienon ja monimutkaisen ihmiskehon ja mielen hyvinvoinnista.
keskiviikko, 19. huhtikuu 2006